Lupa työskennellä
Yrittäjänä toimiminen on aina kiinnostanut Antti Remahlia. Yli kymmenen vuoden kokemus lastenkodinohjaajana sekä tehtävät lastensuojelun ja päihdekasvatuksen parissa ovat avanneet uran tukihenkilö- ja perhetyön osaajalle. Monessa elämäntilanteessa työtä ei ole voinut kuitenkaan tehdä, vaikka sille olisi ollut edellytyksiä.
“Monesti olen halunnut tehdä enemmän töitä kuin vakituisena ohjaajana lastenkodissa olen voinut tehdä. Työnantajan ei ole kannattanut teettää ylitöitä minulla, koska se tulee työnantajalle kalliiksi, joten lisätyöt ovat jääneet saamatta. Palkkatyön taakse jättäminen ja lähteminen yrittäjäksi on kuitenkin ollut liian iso ja pelottava askel”. Remahl sanoo.
Ratkaisu tuli kollegalta, joka ehdotti Suur-Salon Tukipalveluja. Sen sijaan että Remahl olisi lähtenyt yrittäjäksi, rooli toisen yrityksen alihankkijana tarjosi mahdollisuuden keskittyä itse olennaiseen: työn tekemiseen.
“Vaimoni oli tullut SSTP:lle jo ennen minua. Valmiiksi katettuun pöytään oli paljon helpompi tulla, kuin että olisi aloittanut kaiken alusta itse. Aluksi työ tuntui jonkin verran raskaalta, kun kaikki asiakkaat olivat uusia ja työ itsessään oli uutta ja erilaista kuin lastenkodissa. Toki myös yhtäläisyyksiäkin on paljon, ja kun asiakkaat vakiintuivat ja tulivat tutuiksi, homma alkoi toimia omalla painollaan eikä tuntunut enää raskaalta”, hän sanoo.
Vain työ on tehtävä
Ennen Suur-Salon Tukipalveluihin tuloaan Remahl teki vuoden verran ammatillista tukihenkilötoimintaa yhden lapsen kanssa palkkatöidensä ohella. Kyseisen vuoden aikana kalenteri kuitenkin täyttyi asiakkaista niin, ettei enempää olisi enää mahtunutkaan. Hän jätti palkkatyöt kokonaan, kun tuli selväksi, että töitä riittäisi kokopäiväisesti. Nyt asiakkaiden haalimiseen ei enää tarvitse keskittyä, ainoastaan työn tekemiseen.
“Olen ollut todella tyytyväinen valintaani lähteä tekemään töitä Suur-Salon Tukipalveluiden alihankkijana. Saan yritykseltä koko yrittämisen infrastruktuurin sekä asiakkaat. Minun tarvitsee ainoastaan tehdä työ. Toisaalta yrittäjänä voin itse määritellä, kuinka paljon töitä teen ja milloin työni teen. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa työurallani nautin säännöllisesti vapaista viikonlopuista eikä yövuorotkaan enää häiritse elämääni”, Remahl kertoo.